Aamu hämärsi Salossa, olin lumitöissä. Kissa tuli perässäni ulos, hän ei oikein tykännyt. Ravisti takatassujaan oikein kunnolla, ajatteli, että tällaistako on kissan elämä, joutuu tulemaan ulos, vaikka ei niin kovasti tykkäisi tulla. Mietin tässä, että lähtisinkö Mahlakankareen seurakuntakodille, kun siellä on tänään laskiaisrieha, Salo-Uskelan seurakunnan diakonia- ja lähetystyö järjestävät sen. Kovasti olen nauttinut näistä harrastuksistani, kirjoittajapiirissä tulee aina vilkaistua kelloa ja katottua, koska on taas aikataulun mukainen lähtö saaren puolelta. Kello on kohta kuusi ja taas on aikataulun mukainen lähtö. Muistan erään kerran, kun linja-autonkuljettaja ei meinannut päästää minua kävelemään lossille, ettei vaan olisi ollut se Siioninvirsiseuroista tulo! Mutta kuitenkin kävelin! Nero-kissamme lähettää teille terveiset ja minä myös!