Toukokuussa olin kirkkosoututapahtumassa esiintymässä, oli mukavaa, kun sai esiintyä soutajille. Pekka, yksi Kokkilan lossikuskeista, oli kans soutamassa, on melkein niin, että joka toinen vuosi hän on lossilla, joka toinen vuosi soutamassa.  Odottaessani Annukan kanssa lossia mantereen puolella toivoin, että Veijo olisi kirkolla kahvittamassa, kuten hän on ollut aikaisemmin. Vuorisen Pertti vei minut ja Annukan saaren puolelle, minä menin ohjaamoon tervehtimään uutta ystävääni. Olin jo kovasti odottanut tätä tapahtumaa, vähän jännittikin! Digikameralla sain ensimmäisen onnistuneen kuvan Angelniemen kirkosta, se olikin tosi hyvä juttu! Lähtiessä piti juosta itsensä ihan hengästyksiin, yhtään en tiennyt, minne meillä oli kiire. Lossillehan meillä oli kiire, kun piti ehtiä Halikkoon!